Kalevalan päivänä 2014 syntyi seuraavanlainen tuotos:

Kuusaan ukko, siilitukka
aina jano, nestehukka?
Töitä huuhkii, illat aina
siin ei perhe paljoo paina.
Viikon loput kiskoo keittoo
maasta herää ilman peittoo.
Röökii palaa aski pari
välil kutsuu nak-kari.
Kova stressi, kiire muka
ajaa kovaa - ammuttuna.
Luulee "jatkan hamaan loppuun"
kunnes tulee stoppi hoppuun.

Taju katoo, äly lähtee
silmis näkyy pelkkää tähtee.
Paska lentää, suoli vuotaa
jostain tälle apuu tuokaa.
Sirra tulee, ukkoo kuskaa.
Vatsaa vihloo, pelkkää tuskaa.
Letkut kiinni, verta lisää
Jääkö lapset ilman isää?
Tuskin sentään, pumppu hakkaa
veren tulokin jo lakkaa.

Siinä makaa, miettii vähän
"Miten oikein päädyin tähän ?"
"onko aina pakko juosta,
voisko jotain oppii tuosta ?"
Päätös tehty: kiire loppu !
Mihin muka aina hoppu ?
Väri palaa ukon naamaan
Suunnan uuden alkaa saamaan.

Kuluu vuosi, kuluu kaksi
elo muuttuu paremmaksi.
Nauru maittaa, kiire ei
sille voitiin sanoo hei.
Nyt on ihan kunnon äijä
treenaa melkein joka päivä.
Ymmärtää nyt senkin verran
täällä ollaan yhden kerran.